Juu, lapsenhoitotauko. Ja mieskin ehti piipahtaa tässä välissä. Ja kun sanon piipahtaa, niin todellakin tarkoitan sitä. Tuli kuudelta ja lähti seitsemältä treenaamaan. Vaan pitihän tuo vauvaa sylissä kaikki viisi minuuttia kun käskin. Heti kun vauva vinkaisi, niin kiikutti sen mun syliin. On se hyvä ettei isännän elämä paljoa tästä vauvasta häiriinny. Ja kumpikohan tätäkin lasta enemmän halusi?
Ahdistaa että onko tämä tässä? Ei voi olla. Itse kyllä ajattelin että pitkässä suhteessa ollaan, mutta mies on lopettanu juttelemisen ja hyväilyn ja läsnäolon. Seksiä kyllä jaksaa vongata, mutta sekin tuntuu olevan vain itsetyydytystä. Onko tämä joku 'normaali' vaihe vauvan saannin jälkeen vai lopunalkua?
Sitten iloisempiin asioihin:
Potkuri on oppinu tänään hymyilemään ihan kunnolla. Onhan tuo hymyilly jo viikon, mutta tänään hymyt ovat selkeästi olleet tarkoituksellisia. Hymy tulee aina kun juttelee. Ihana hampaaton irvistys. Ja kauheasti tuntuu olevan asiaa leluille, tulee äitiinsä tuossa juttelun määrässä. Tänään poika nukkui jo sen verran tässä illansuussa että sain siivottua. Kun vielä sais syötyä, niin olisin onnellinen.