Käytiin sitten eilen koko perheen voimalla kävelemässä Kuivasjärven ympäri. Virhe. Jo illalla oli meikäläisen oikea nilkka niin kipeä ettei voinut astua lainkaan. Hoida siinä sitten lasta, kun kävely on yhtä tuskaa. Muuten kun sanon koko perhe, niin tarkoitan myös lähes koko perhettä. Koirat oli tietenkin mukana, mutta yksi kolmesta kissasta seurasi meitä ensimmäisen puoli kilometriä. Välillä se laukkasi meidän ohi, ja heittäytyi makoilemaan tienvarren ruohikkoon. Kyllä muutama ohikulkija hieman katsoi, etenkin silloin kun yritettiin ajaa kissaa takaisin kotiinpäin. Onneksi Molli luovutti vihdoin ja voitiin jatkaa matkaa ilman perskärpiäistä.
Nilkuttamista muuten ei yhtään helpota vasemman jalan murtunut pikkuvarvas. Juu, se murtui kun putsattiin miehen kanssa akvaariota viime viikolla. Varokaa, se on vaarallista puuhaa. Etenkin paljainjaloin miehen ohitus kapeassa tilassa. Varvas voi jäädä kiinni miehen jalan akillesjänteeseen, ja se sattuu muuten oikeesti! No nyt ei tunnu varpaassa mitään, kun tää nilkka on kipeämpi. Taisi tulla liian pitkä lenkki tauon jälkeen.
Positiivista: Nilkutus ei näy, kun on molemmat jalat kipeet.
Nilkan kipu ei kyllä auttanu tallilla, kun yritti jotain siellä muka puuhata ja vauva heräili kesken ratsastuksen ja sen luo piti rientää. Mieli teki lopussa jo kontata pitkin pihaa.
 Ori on kyllä kehittyny niin hurjasti että oikein jännityksellä odotan mitä Suuri Guru siitä sanoo viikon päästä kurssilla. Äijä alkaa jo kantaa itseään kunnolla ja tarjoaa herkästi kokoavia liikkeitä. Toivottavasti saadaan neuvoja uusien liikkeiden opettamiseen, ettei mennä ihan metsään.
Vauva on nyt kuukauden ja kuusi päivää vanha. Miten nopeasti pieni ihmisen alku kehittyy, sitä ei itsekään meinaa uskoa. Tänä aamunakin tuli pitkät hymyt ja katseet. Ja se katse niissä syvän sinisissä silmissä, se nostaa aina kyyneleet meikäläisen silmiin. Että tuoko muka on tullut ulos minusta, ei uskoisi. Jännityksellä odotan minkäväriset silmät ja hiukset (tällä hetkellä punertavat sanoi mies mitä tahansa) veijarille lopulta tulee.
Illalla vauva vaatikin sitten jatkuvaa huomiota, eli se siitä siivoamisesta ja ruuan laitosta. Mieskin tuli vasta myöhään kotiin, eli ei hänestäkään apua ollut. Välillä myös tuntuu että hän on enemmän kiinnostunut meidän elukoista kuin omasta lapsestaan. Vauvaa hoidetaan vain ja ainoastaan käskystä ja silloinkin joka välissä sitä tarjotaan takaisin. No on hän sentään vahtinut poikaa kahdesti kun olen mennyt yksin tallille, mutta tuntuu että sekin oli vaan pakottamista. Masennus.