Hyvää Sian vuotta, Potkuri :-) Kunpa tietäisi miten alottaisi, vaan et taida antaa meikäläisen kirjoittaa rauhassa, siihen tahtiin mahassa möyryää.

Aloitetaan viime kesästä. Tiedä heti alusta että olet pieni ihme, tai ehkä aika suurikin. MInä en ole koskaan halunnut lapsia, en ikinä! Vaan jotain naksahti päässä kun näin isäsi pienen tauon jälkeen. Siinä me sitten koulutustilaisuudessa takarivissä hihiteltiin ja pienillä kirjoituksilla luentomuistiossa päätettiin että saat luvan tulla. Siinä sovittiin kyllä vähän muutakin, mutta nämä asiat eivät vielä ole toteutuneet.

Viime vuosi oli muutenkin poikkeuksellinen, ihmeitä tapahtui muuallakin. Suurin ihme taisi olla se että Suomi voitti Euroviisut, asia, jota ei kukaan ollut koskaan odottanut! Lordi se soi puhelimessani vieläkin, joten se taitaa olla sinullekin jo tuttu.

Vaikka lääkärit olivat varoitelleet minua että tiinehtyminen voi olla vaikeaa, niin ekalla yritämällä päätit saada alkusi. Se taisi olla isällesi järkytys, hän kuvitteli varmaan että yrittämisessä menee kauemminkin. Itse olin tiesin että huhtikuun lapsi tulee :-). Ensimmäisen haalean viivan raskaustestiin teit yöllä kun olimme tulleet kotiin Matti Nykäsen 'keikkaa' katsomasta. Isäsi ei uskonut ekaa viivaa, ei sitten millään, minä olin tiennyt että olen raskaana jo kolme päivää yhdynnän jälkeen, kun paikallisen taurastamon ruhot haisivat pahalle, ja heidän ilmastointilaitteestaan tuli muka tupakan löyhkää :-)

Alkutiineys oli aika huonon olon täyttämää, mutta en sentään oksennellut kauheesti. Hyvä että pääsin edes sängystä ylös kun oli oikeasti kolmen kuukauden kestokrapula! Siinä välissä muutettiin tänne Ouluun koko konkkaronkka. Kerrankin pääsi suhteellisen vähällä muutosta, kun pahan olon takia oli hyvin rajoittunutta tää liikkuminen.

Kun paha olo hävisi, niin alkoi tehdä mieli takaisin töihin ja hevosen selkään. Joten meikäläisen mukana olet tehnyt töitä kuin pieni hevonen ja ratsastanut enemmän kuin laki sallii. Wäiski-ori on kantanut meitä molempia selässään niin kiltisti ja tasaisesti, että sinä aina nukahdat, kun keinunta alkaa. Heti kun opit istumaan pääset takaisin selkään. Yhteistä aikaa ollaan aina varastettu, kun ollaan ajeltu töiden takia edestakaisin maakuntaa. Autossa alat aina hakemaan kontaktia, ja siellä aina jutellaankin.

Yksi asia, jonka myös tiesin alusta asti, oli se että olet poika. Isäsi ja isoäitisi kyllä veikkasivat tyttöä, mutta mitä ne muka tietää. Heti rakenneultrassa paljastit kortisi, ja varmistuksia ollaan saatu aina seuraavissa käynneissä.

Nyt lopetan tältä erää, alan kasaamaan sun ekoja omia huonekaluja. Kerron lisää odotusajasta ja tulevasta perheestäsi seuraavilla kerroilla. Sitäpaitsi isäsi vuoro on kertoa seuraavaksi omista ajatuksistaan.